Kirjoittanut
Areiopagi-verkkolehden toinen päätoimittaja Rope Kojonen ruotii Perusta-lehdessä (4/2014) uskon ja tieteen välejä parisuhdetermistön avulla.
Artikkelissaan ”Uskonnon ja tieteen parisuhdeneuvonta” Kojonen tavoittelee uskon ja tieteen rauhanomaista yhteiseloa muun muassa avoimen ristiriitojen kohtaamisen, erilaisuuden hyväksymisen ja vuoropuhelun luomisen kautta.
– Uskonto ei ole luonnontieteen kynnysmatto eikä päinvastoin, vaan molemmilla on nähtävä arvoa, Kojonen kirjoittaa.
Kojonen toteaa, että käsitystä uskon ja luonnontieteen suhteesta luonnehditaan usein ”konfliktiksi tai sodaksi”.
– Uskontoa ja tiedettä on pidetty niin erilaisina, ettei mikään avioliitto ole mahdollinen. Uskonnon ja luonnontieteen voidaan esimerkiksi väittää käsittelevän eri asioita tai toimivan eri menetelmin. Uskonto voi esimerkiksi käsitellä yliluonnollisia asioita ja moraalia, kun taas luonnontiede pyrkii selittämään ja ymmärtämään luontoa.
Hänen mukaansa uskonnolla ja tieteellä on kuitenkin myös myönteistä vuorovaikutusta.
– Monet uskonnon muodot sisältävät aistein havaittavaan maailmaan liittyviä ajatuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi Jeesuksen fyysinen ylösnousemus, Jumala uskonnollisen kokemuksen aiheuttajana, ajatus Jumalasta luonnon rationaalisuuden perimmäisenä selityksenä, sekä uskonnolliset käsitykset ihmisluonnosta ja seksuaalisuudesta, Kojonen luettelee.
– Luonnontiede puolestaan edellyttää itsensä ulkopuolelta nousevia metafyysisiä uskomuksia esimerkiksi maailman ymmärrettävyydestä ja luonnontieteen arvokkuudesta.
– Tämän tyyppisissä asioissa vuorovaikutus on mahdollista.
Koko juttu on luettavissa Perusta-lehdessä 4/2014. Numerossa käsitellään laajasti luomista, evoluutiota sekä uskon ja tieteen suhdetta.
